Kiintiöpakolaisena sinulla ja perheelläsi on oikeus saada kunnassasi vuokra-asunto. Vuokra-asunnon koko ja huoneiden määrä riippuu asukkaiden määrästä, mutta perusvarusteet vuokra-asunnoissa on yleensä samat. Vuokra-asunto on henkilökohtainen, eli jokaisessa asunnossa asuu vain yksi perhe.

Vuokra-asunnossa on useimmiten eteinen, keittiö, olohuone, makuuhuoneita, suihkuhuone ja WC.

Keittiön perusvarustukseen kuuluvat keittiön kaapistot, vesihana ja lavuaari astioiden pesuun, ja hella ja uuni ruoan valmistukseen. Lisäksi on jääkaappi, ja poikkeustapauksissa myös astianpesukone.

Makuuhuoneiden ja eteisen varustukseen kuuluvat yleensä kaapistot vaatteille ja muille säilytystavaroille. Suomalaisessa WC:ssä on WC-istuin ja lavuaari käsien pesua varten. Suihkuhuoneen varusteisiin kuuluvat suihku ja lattiaviemäri.

Asunnoissa on yleensä keskuslämmitys, joka pitää asunnot lämpimänä kylmällä säällä ja eri vuodenaikoina. Jokaisessa huoneessa on säädettävä lämpöpatteri. Lämpöpattereiden päälle ei tule laittaa mitään.

Yleensä vuokra-asunnon järjestää kunta, mutta joissain tapauksissa säätiö tai yksityinen vuokranantaja. Vuokranantaja ja vuokralainen allekirjoittavat kirjallisen vuokrasopimuksen, jossa määritellään vuokran summa ja vuokrausajan pituus. Vuokrasopimus sitoo molempia osapuolia noudattamaan sopimusta. Vuokra-asunnot vuokrataan yleensä kalustamattomana, ilman huonekaluja, joten voit sisustaa asuntosi sinulle ja perheellesi sopivimmalla tavalla.

Siisteyden ylläpito talonyhtiön alueella on jokaisen asukkaan velvollisuus. Kaikki jätteet ja roskapussit tulee viedä niille tarkoitettuihin roskalaatikkoihin. Jokaisen kerrostalon pihalla tai erillisessä jätehuoneessa on roskalaatikot, joihin talonyhtiön asukkaat tuovat jätteet. Useimmissa talonyhtiöissä on olemassa roskalaatikoita eri jätteille, joten asukkaiden tulee lajitella jätteet, jotta ne menevät oikeisiin roskalaatikkoihin. Yleensä on erilliset roskalaatikot papereille, pahveille ja biojätteille. Joissain taloyhtiöissä on laatikko myös lasi- ja metallimateriaaleille. Loput jätteet laitetaan sekajätelaatikkoon.

Jokaisen suomalaisen kunnan keskustassa on yksi, useimmiten kaksikin, kauppaa. Suomalaiset ostavat ruoka- ja muut taloustarvikkeet useimmiten isoista kaupoista ja tavarataloista. Tavaratalojen yhteydessä on myös vaate- ja kenkäliikkeitä. Tavaratalojen hinnoissa on myös eroja, mistä saat tietoa pidempään paikkakunnalla asuneilta.

Astuttaessa sisään kauppaan otetaan ostoskärry tai ostoskori, johon ostokset kerätään. Kaupassa on eri osastoja eri tuotteille. Vihannes- ja hedelmäosastolta kerätään itse tarvittava määrä vihanneksia tai hedelmiä muovi- tai paperipussiin. Vihannes- tai hedelmäpussi laitetaan puntariin, sen jälkeen painetaan tuotteen tuotenumeroa ja puntari tulostaa hinnan. Hintalappu laitetaan pussin kylkeen. Leivät valitaan itse leipäosastolta. Lihat ja kalat valitaan ja pyydetään myyjältä niille varatuilta erityistiskeiltä. Kaupassa voi olla myytävänä myös vaatteita ja kenkiä, joiden hinnat löytyvät tuotteista. Tavarat maksetaan kassalla joko käteisellä tai pankkikortilla. Suomalaisessa kaupassa ostokset pakataan kasseihin itse.

Keskisuurista paikkakunnista ja kaupungeista löytyy maahanmuuttajien omistamia ruokakauppoja, joista saa eri kulttuurien ruoan valmistukseen tarvittavia raaka-aineita, mausteita ja tarvikkeita. Mahdollisuus itselle tutun ruoan valmistamiseen ja nauttimiseen luo viihtyisyyttä elämään Suomessa. Kysy maahanmuuttajien ruokakaupoista kunnassasi ja lähikunnissa.

Monessa kaupassa on nykyisin myös postitoimisto, josta voi lähettää postia ja paketteja, ja josta voi noutaa kirjeitä ja paketteja. Keskisuurissa kunnissa ja kaupungeissa on myös erikseen oma postitoimisto.

Keskisuurissa kunnissa ja kaupungeissa on keskustassa tori, josta voi ostaa tuoreita vihanneksia, hedelmiä, marjoja sekä kalaa, ja viettää aikaa tuttavien seurassa kahvikupposen äärellä. Torit ovat auki keväästä syksyyn, ja talvella kylmän sään vuoksi suljettuina.

Jokaisen aikuisen maahanmuuttajan on tarpeellista avata oma tili paikkakuntasi tai lähipaikkakunnan pankissa. Pankkitili anotaan kirjallisella anomuksella. Hakemuksen edellytyksenä on voimassaoleva passi, oleskelulupa ja kuntaan rekisteröityminen. Tilin avauduttua saat henkilökohtaisen pankkikortin, jolla saat rahaa pankkiautomaateista ja voit maksaa ostoksia kaupoissa. Pidä mielessäsi pankkikorttisi pin-koodi. Pin -koodi on 4-numeroinen luku, jonka saa tietoonsa pankin kautta.

Pankkiautomaatteja on jokaisessa keskustassa ja liikekeskuksessa. Pankkiautomaatista saa käteistä rahaa, euroja, joka on Suomen ja monen muun Euroopan maan valuutta. Pankkiautomaatti on pieni tietokone. Sitä voi käyttää ainoastaan pin –koodin avulla. Pin -koodi näppäillään automaattiin ja näin omalta tililtä voidaan nostaa rahaa. On tärkeä pitää hyvää huolta pin-koodista ja pankkikortista, etteivät ne häviä.

Suomessa maksetaan yleisemmin pankkikortilla. Liikkeissä on pieni kone, jonne pankkikortti laitetaan ja sen jälkeen näppäillään tuo pin –koodi. Ostossumma vähenee automaattisesti pankkitililtäsi. Mutta ostokset voi maksaa myös käteisellä.

Suomessa on melko paljon yksityisautoilua, mutta ihmiset kulkevat paljon myös julkisilla kulkuvälineillä. Julkisia paikallisen liikenteen kulkuvälineitä ovat paikallisbussit, paikallisjuna ja raitiovaunu. Pääkaupungissa on myös maanalainen juna eli metro. Pitkän matkan julkisia kulkuvälineitä ovat kaukolinjan bussit ja juna. Matkaaminen julkisilla kulkuvälineillä on yleensä edullisempaa kuin yksityisautoilu.

Suomessa toimii valtion rautatiet. Junat kulkevat laajasti eri puolille Suomea. Kaupungeissa on rautatieasemat. Junat pysähtyvät vain rautatieasemilla ja ainoastaan sieltä voi nousta junaan ja poistua junasta. Matkalippu ostetaan yleensä rautatieasemalta, mutta sen voi ostaa myös junasta, ja myös internetistä.

Tupakointi kaikissa julkisissa tiloissa, lentoasemalla, rautatieasemalla, linja-autoasemalla, busseissa, junissa, lentokoneissa, kahviloissa, kouluissa, virastoissa, rappukäytävissä, kokouksissa ja muualla on lailla kielletty. Tupakointiin on julkisissa tiloissa järjestetty erilliset tupakkapaikat. Ne on näkyvästi merkitty. Tupakantumpit laitetaan niihin kuuluviin roska-astioihin.